Uusi perheenjäsen

Vuosituhannen alkupuolella menimme Äijän kanssa naimisiin ja hankittiin muutaman vuoden sisällä kolme kissaa. Pari vuotta sitten äkillinen sairaus vei ihanaisen Myy-kisumme ja vuosi sitten jouduimme päästää Tiiti-kissan autuaammille hiirestysmaille. Vuoden verran eleli siis perheen ainoana lemmikkinä  Otto-kolli, pian 12v. Alkoi tuntua siltä, että Otto kaipaa kaveria ja lapsetkin olivat kissanpentua toivoneet... Etsiskelin jonkin aikaa meille sopivaa pentua ja lopulta muutaman mutkan kautta löytyi meille ihana pikkuinen tyttökisu. Perjantaina lähdettiin kissanhakureissulle Pohjois-Pohjanmaalle. Perillä odotti mukava perhe ja ihanainen pentu. Kaikkien hämmästykseksi pentua kutsuttiin jo alkukodissa juuri sillä nimellä, joka meilläkin oli aikomuksena antaa... eli meille siis muutti pikkuinen Nekku.

Tässä ollaan juuri tultu kotiin. Tutustuminen taloon alkoi kissojen ruokailupisteen läheisyydestä pesuhuoneesta. Lapset ovat tosi innoissaan.

Tyttökissalla pitää tietysti olla pienelle tytölle sopiva ruokakuppi..

Hiekkalaatikkokin löytyi ja sen käyttö on sujunut moitteettomasti. 

Menoa ja meininkiä riittää, eikä tasta talosta leikittäjiä puutu. :)

Välillä pitää ottaa pitkiä päiväunia, että jaksaa taas touhuta. Nekku on ominut tämän nojatuolinnurkkauksen suosikkipaikakseen.

Otto on rauhallinen vanha herrasmies ja on antanut Nekun olla hyvin rauhassa. Välillä käynyt katsomassa, mutta ei ole ihan lähikontaktia ottanut, sillä Nekku selvästi pelkää vielä Ottoa. Eiköhän tilanne tästä lämpene ajan kanssa. Nyt illalla jo söivät vierekkäin. :)

Sunnuntaiterveisin Suvi