Terassikalusto sai kuin saikin loppukesän aikana kokonaan valkoisen pinnan. Yksi tuoli tosin pitäisi maalata vielä toiseen kertaan, mutta ei nyt enää syksyllä jaksa. Ja kuka sitä ensi kesänä enää muistaa...
Pihapiirissä on lapsiperhemäiseen tapaan paljon elämän näkyä, rojua ja sensellaista lasten luovuuden ilmentymiä, mutta yritän luoda edes muutamia kauniita yksityiskohtia, joihin voi kiinnittää katsetta. Kori muistuttaa ystävistä, joilta saimme sen lahjaksi. Vaikka olemme olleet tyytyväisiä ratkaisuun muuttaa takaisin lapsuusmaisemiini, on edellisellä asuinpaikkakunnalla asuvia ystäviä usein ikävä. <3
Nämä ovat kuistilla oven vieressä. Tykkään kovasti valkoisista callunoista. Suunnittelen laittavani vielä pihatien reunalle ruukkuun samanmoisia. :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti