Pientä pintaremonttia: Ruokailuhuoneesta olohuoneeksi osa2

Remontti on edistynyt hitaasti mutta varmasti. Viikonloppuna oli Äijän vapaat, mutta ne menivät visusti talteen tyttöjen futisturnauksessa ja anopin synttäreitä juhlistaessa. Jalkapalloharrastus on tuonut mukanaan myös talkoohommia ja kerrankin napsahti kohdalle sellaisia, mistä erityisesti tykkään, eli leipomista. :) Perjantaina pyöriteltiin pulla ja sämpylä jos toinenkin. Peppi on puolueeton tarkkailija pöydän alla. :D

Meillä on siinä ruokailu/olohuoneessa ollut kaarevat oviaukot. Äijä halusi vetää mutkat suoriksi, joten niin tehtiin. Äijä esivalmisteli ja ystävä, joka on pro näissä raksahommissa, tuli vetämään ammattitaidolla kaaret pois. Häneltä löytyi myös sopivaa levyä uusiin oviaukkoihin. Jes. 

Kun Äijä tänään lähti iltavuoroon, päätin rykäistä hitusen hommaa taas eteenpäin. Vedin suojamuovit oviaukkoihin, hioin levyjen pinnat ja telasin ensimmäisen kerroksen valkoista maalia. Illalla jos saisi vielä toisen kerroksen maalailtua. 

Nyt kuppi teetä ja sitten koiran kanssa lenkille. Prismaan ei vieläkään ollut tullut suosikkiteetäni mustaa Keisarin Maljaa. Löysin S-marketista vihreän version samasta teestä. Musta on kyllä selkeästi enemmän makuuni, mutta kyllä tätä vihreätäkin juo. :)

Köyhän naisen keittiöremontti osa 3

Kauan sai inspiraatiota odotella, mutta eilen se iski. Rykäisin loppujen keittiön kaapinovien pintaan valkoisen d-c-fix kalvon. Aloitin homman viime vuoden helmikuussa. :D Aiemmista vaiheista voitte lukea näistä postauksista:

Köyhän naisen keittiöremontti osa 1

Köyhän naisen keittiöremontti osa 2

Tässä on lähtötilanne. Paitsi puunväriset vinottain asennetut vetimet on jo poistettu.

Kittasin umpeen vetimien reiät ja pyyhin ovet huolellisesti puhtaiksi. Irrotin ovet paikoiltaan ja sitten tapettilastaa apuna käyttäen asentelin muovikalvot oviin. Nämä olivat sen verran leveät ovet, että 45cm kalvo ei riittänyt leveydeltään. Laitoin siis joka oveen kaksi palaa kalvoa. Yhtymäkohdista tuli ihan siistit. Tältä näyttää siis nyt. Vetimet vielä puuttuu.

Keittiön välitilan laatoitus on siisti vaalean harmaa. Siellä on kuitenkin yksiväristen laattojen seassa 12 kuviolaattaa kolmena eri asetelmana. Olen harkinnut välitilan kaakeleiden maalaamista kokonaan, mutta päätin eilen kokeilla miltä tällainen pikaratkaisu näyttäisi... D-c-fixin jämäpaloista leikkasin laattojen kokosia paloja ja piilotin kuvat. Ne saa äkkiä napattua irtikin jos tulee sipulinkuvia ikävä.

Tänään taas jatkunee projekti ruokailuhuoneesta olohuoneeksi. Vaikka tiistai on kyllä meidän harrastusten yksi superpäivä. Mipsalla on kerho, mulla balettitunti, Mepsulla teatterikerho ja Rompulla futisharkat. Ehkä jossain kuskausten ja muiden lomassa ehtii vähän jotain tehdäkin. :D

Mutta aamupäivä oli mulla ja pikkuisilla kiireetön. Mipsa ja Jumbe leikkivät keskenään ja sitten mut kutsuttiin ihastelemaan tornia. Ja hieno torni olikin. :)

Pientä pintaremonttia: Ruokailuhuoneesta olohuoneeksi osa1

Päätettiin Äijän ehdotuksesta, että kunhan tulee valmista, tästä nykyisestä ruokailuhuoneesta tulee taas olohuone. Vähentynyt huonekalujen määrä mahdollistanee järkevän järjestyksen sinne. Mielenkiinnolla odottelen millainen siitä tulee. Äijä on ollut viikonlopun töissä, mutta välillä on ehditty tapiseeraamaankin. Huoneen kaksi seinää laitetaan tällä vaaleanharmaalla yksivärisellä ja toiset kaksi tulevat harmaakukkaisiksi.

Ensimmäinen vuota tuotti päänvaivaa. Edellisestä tapetointikerrasta kun oli kulunut yli kolme vuotta... Mutta muisti palaili pätkittäin ja homma hiljalleen eteni. Äijä toimi tapettimestarina ja minä häärin apulaisena. 

Lapset ovat välillä auttaneet, välillä olleet häiriöksi, välillä touhunneet omiaan. Se etu monilapsisessa perheessä on, että muksuilla on kivasti leikkiseuraa toisistaan ja isommat keksii monesti sellaisia juttuja, joita pienemmätkin tykkäävät leikkiä. Välillä kyllä pyöriteltiin boksilta lastenohjelmiakin. :D Tässä vielä yksi kuva, jonka Äijä nappasi puhelimellaan aiemmin tällä viikolla. Jumbe auttaa äitiä ja kostuttaa tarkkana irrotettavaa tapettia. ❤️

Ja lopuksi vielä tämänhetkinen tilanne. 

Alkuviikosta saadaan toivonmukaan taas hommaa hippasen verran edistymään. Tänään sunnuntaina ei tapahtunut rempparintamalla mitään. Aamu ja aamupäivä kuluivat futishalleilla. Kolmella muksulla oli jalkapalloharjoitukset kolmeen eri kellonaikaan kahdessa eri paikassa, jotka sijaitsivat tykkänään eri puolilla kaupunkia. On tämä melkoista kuljetustoimintaa välillä. Eräs lasten joukkuekaverin vanhempi sanoi harrastavansa lasten harrastuksiin kuskaamista. Siltä välillä itsestäkin tuntuu. Mutta mikäs siinä, useimmiten meillä kaikilla on kivaa. :DD Alkuillasta käytiin vielä kannustamassa kotikaupungin lentopallojoukkuetta. Halli oli täynnä, tunnelma katossa ja voittokin tuli, joten ei valittamista. 

Lokakuisia löpinöitä

Sunnuntaina Äijä lähti isänsä kanssa lentopallomatsiin, me päätettiin lasten kanssa pitää leffailtapäivä. Menin nukuttamaan Jumben päiväunille ja sillävälin tyttöset kuorivat pilkkoivat meille kasviksia herkuteltaviksi dippikastikkeen kera. Leffana oli Matilda ja lasten kapina.

Jumbe on viime aikoina innostunut palapeleistä. Meillä on runsaasti erilaisia ja eri kokoisia pelejä olemassa, nyt suosiossa ovat olleet nämä isot 20 palan palapelit, joita meillä on kaksi; Nalle Puh ja Disney prinsessat. Paras paikka palapelata on tietysti keittiön lattia... 

Eilen illalla komensin lapset järjestämään huoneensa siistiksi ja sanoin laittavani sillä välin yllätysiltapalan. Tällainen siitä tuli. :)

Koiranpentu Peppi kasvaa silmissä. Välillä meinaa unohtaa miten pieni se meille tullessaan olikaan. Keittiön puuhellan vieressä on yksi sen suosikkilepopaikoista.

Omenapaistos

Ompputeema jatkuu! :D

Leivoin aamulla omenapaistosta. Kauratoskaomenoita oon tehnyt vuosikausia koulusta muinoin saadun kotitalousoppikirjan ohjeen mukaan, mutta nyt halusin kokeilla jotain, jossa olisi hieman pehmeämpi pinta. Suomenkielisistä ohjeista en äkkigooglaamalla löytänyt tarpeisiini sopivaa, mutta "enkel äppelpaj" hakusanat tuottivat runsaasti kivoja ohjeita toisella kotimaisella. Niitä lueskelin useamman ja sävelsin sitten oman version. Leipominen sujui meillä näin:

Jumbe 2vee on ottanut tiukan kasvuspurtin ja on jo melkein saman kokoinen kuin Mipsa 4v. Mipsa on vielä vähän pidempi sentään vaikka kuvassa näyttää pienemmältä. :)

Omenapaistos

omenoita

kanelia

sokeria

Voitele n. 20x30cm kokoinen vuoka ja pilko sinne reilu kerros kuorittuja omenoita pieniksi palasiksi. Ripottele päälle kanelia ja sokeria. Pyörittele omenoita kanelisokerissa. 

150g voita

1,5 dl sokeria

3 dl vehnäjauhoja

Sulata voi. Lisää sokeri ja jauhot, sekoita tasaiseksi. Levitä seos omenapalojen päälle. Paista 175 asteessa n. 30 min. Nauti sellaisenaan tai vaniljakastikkeen, kermavaahdon taikka vaikka jätskin kera.

Testiryhmä arvioi paistoksen melko maukkaaksi. Kaksi pienintä keskittyivät mieluummin samaan aikaan tarjolla olleisiin suklaakekseihin, mutta aikuisille maistui. Jäähtynyttä paistosta välipalaksi nauttineet koululaiset pitivät herkullisena. :D

Viime päivinä meillä on keskitytty kirjallisuuteen. Sekä lukemiseen, että luomiseen. Lapset ovat itse teippailleet kasaan kirjasia, kirjoitelleet niihin tarinoita ja taiteilleet kuvitukset. Ekaluokkalaisella on tässä työn alla jännittävä kummitustarina. 

Syyspäivä kotipihalla

Eilen oli omituinen sää. Välillä paistoi, välillä satoi, hetkittäin tuuli kevyesti ja hetkittäin hurjasti. Iltapäivällä lähdin Jumben kanssa pyöräilemään, sitten käytettiin koira kävelyllä ja lopuksi jäätiin vielä omalle pihalle. Järjestelin hujan hajan olleet pyörät ja potkulaudat ja muut välineet paikoilleen ja ryhdyin pitkästä aikaa tutkailemaan puutarhaa. 

Tulilatva kuistin portailla on hämmästyttävästi pysynyt elinvoimaisena pääsiäisestä saakka. Pidin sitä ensin sisällä eteisessä ja kun ilma lämpeni tarpeeksi, siirsin ulos. Siinä se on nököttänyt ja kukkinut koko kesän. Ja näköjään piiitkälle syksyyn. Voisinpa ottaa sen pian sisälle ja katsoa saisinko pidettyä talven yli hengissä. :D

Heinäkuun alussa istutin talon aurinkoisimmalle seinustalle kaksi Bailando-ruusua. Ne ovat kukoistaneet jatkuvasti. Kukinta on ollut runsasta ja kukat ovat kauniisti olleet hieman vaaleanpunaisen eri sävyisiä. Vielä eilen oli kaksi hyvännäköistä kukintaa jäljellä. Ja yllätyksekseni löysin kaksi suloista nuppuakin. Pian on kyllä jo aika laittaa ruusut talviteloille, mutta katsotaan näitä nyt vielä hetki. :)

Tyttäret leikkivät kavereidensa kanssa, Äijä oli reissussa ja kissat viettivät siestaa sisätiloissa, mutta pihakavereita onneksi meidän taloudessa riittää. Peppi ei meinannut oikein malttaa poseerata, mutta "istu" komennolla pysyi sen hetken paikallaan että sain kuvan räpsäistyä. Jumbe ilakoi keinuilla. :)

Leppoisaa sunnuntaipäivää! 

Lasten nutturakampauksia

Menneellä viikolla innostuin tekemään lapsille kampauksia. Olen antanut omien hiusten kasvaa ja toisinaan väkerrän ne jonkinlaiselle sykerölle. Tyttäret ovat toivoneet, että heillekin pitäisi joskus laittaa ja yhtenä iltana sitten värkkäilinlettejä ja kieputtelin nutturoita omille kolmelle ja yhdelle naapurintytöllekin. :)

Mipsalla on kiharainen hentoinen pehmoinen hiuslaatu. Ei ole vielä kasvanut kovin pitkäksi, joten laittelin siihen monta pientä ranskanlettiä eri puolille. Eilen päätettiin kuitenkin tehdä vähän radikaalimpi ratkaisu ja leikkasin tyttöselle otsahiukset ja polkkatukan. Sopii tosi hyvin, taipuisat hiukset näyttävät tuuheilta polkkamallissa. 

Mepsulla on vahvat, suorat ja tuuheat hiukset. Ulottuvat lapaluiden kohdalle. Kävin Mepsun hiukset läpi ensin suoristusraudalla, jotta niistä tuli kuohkeat ja taivutin latvat.  Sitten tein toiselle ohimolle pienen ranskanletin. Loput hiukset jaoin kahteen osaan ja laitoin pienillä silikonilenksuilla ponnareille. Tein löysät letit. Kieputin letit nutturoiksi, pieni ranskanletti mukaan, nutturapinneillä kasaan ja lopuksi koristeiksi pari söpöä pinniä. Kevyesti lakkaa tukemaan kampausta.

Rompulla on pehmeät, hieman taipuisat hiukset, jotka ulottuvat alaselkään asti. Rompun kampaus aloitettiin myös suoristusrautakäsittelyllä. Sitten tein molemmille ohimoille pienet ranskanletit. Loput hiukset laitoin silikonilenksulla ponnarille ja letitin. Kieputin letin nutturalle ja pienet ranskanletit ympärille. Nutturapinneillä kiinni ja tyttösen valitsema koristepinni kaunistukseksi. Hieman lakkaa tueksi.

Kaikki olivat lopputuloksiin tyytyväisiä. :) Hirmuisen usein en halua lapsille kampauksia laittaa, koska lämpökäsittelyt kuluttaa hiusta eikä muotoilutuotteetkaan minusta säännöllisesti lasten päähän kuulu. Mutta toisinaan on mukava kaunistautua. 

Leppoisaa lauantaita!

Omatoimisuutta ja osallistuvuutta etsimässä... eli lasten tehtävälistat kehiin

Meillä on ollut vuosien varrella jos jonkinlaista tehtävälistaa ja tarrataulukkoa lasten motivaation ja muistin virkistämiseksi. Niitä aina aikansa on käytetty ja sitten unohtuvat, kunnes taas kehitän uudet. Nyt on ollut hetki sitä unhoituksen aikaa. Eilen illalla kyllästyin siihen, että saan iltaisin sata kertaa muistuttaa 6- ja 8-vuotiaita iltatoimien kulusta vaikka rutiinit on pysyneet aika pitkälti samanlaisina about viimeiset viisi vuotta. Hermostuin ja huusin. Sitten pyysin anteeksi ja kirjoitin listat helpottamaan aamutoimia ja iltatoimia. Kiinnitin laput vessan seinälle, josta voi käydä tarkistamassa miten pitää edetä. Toivon kovasti, että edistää taas edes hitusen itseohjautuvuutta.

Listoista intoutuneena kirjoitin lisäksi kotityölistan lapsille. Olen itse kasvanut siihen, että kaikki perheenjäsenet osallistuvat kodin järjestyksen ja siisteyden ylläpitoon. Samaa haluan opettaa omille lapsille. Tuntuu että ilman mitään listaa tai systeemiä homma jää helposti roikkumaan, joten kokeillaan vaihteeksi tällaista lähestymistapaa. :)

Kovien pakkasten välissä on onneksi ollut sellaisiakin päiviä, jolloin on tarennut ulkoilla. Mipsa testaili uusia minisuksia. :)

Leikkimökki on näin talvisaikaankin kovassa käytössä. Keittiöleikit tuntuvat olevan pienten mieleen. :)

Mukavaa maanantaita!

❤: Suvi

ps. Muistattehan osallistua arvontaan! :)

1. blogivuosi täynnä! Jee!

Vuosi takana Ruusukujan katveessa -blogia. Paljon on tapahtunut vuodessa. Lapset on kasvaneet, maisemat ja koti ovat vaihtuneet. Nyt uudessa kodissa ei oikeastaan enää asuta ruusukujalla vaan enemmänkin kuusipuun katveessa. Katsotaan huvittaako joskus vaihtaa blogin nimi vastaamaan tontin kasvustoa. :D

Juhlistin synttäripäivän iltaa lämmittelemällä ensimmäistä kertaa puuhellan lämmössä ja sen avulla keitetyllä iltateellä. :)

Tässä männäpäivänä leivottiin Jumben kanssa muffinsseja välipalaksi. Kaikki ainekset vain sekaisin ja uuniin. Hyvää tuli. Tosin vähän jäi paperivuokiin kiinni, ensi kerralla kokeilen voidella muffaripannun ilman vuokia.

Loppuviikosta aion julkistaa synttäreiden kunniaksi arvonnan! Pysykäähän kuulolla! :)

Aamumuumit

Huomenta ja hyvää uutta vuotta!

Meillä sujui joulun aika ja vuodenvaihde kotosalla sukulaisten ja ystävien kera. Aattona meillä vieraili eka kertaa ikinä joulupukki ja täytyy sanoa, että oli mukava kokemus sekä lapsille, että aikuisille. Jouluaattoiltapäivää meillä oli viettämässä iso joukko läheisiä. Laitoin tarjolle glögiä (Marlin tiivisteestä tulee mun mielestä ihan parasta), kahvia, pipareita ja suosikkisuklaakakkuani.

Ohje on alunperin mukailtu eräästä synttärikakkukirjasta.

Suklaakakku

200g tummaa suklaata

200g voita

- Sulata kattilassa, anna jäähtyä. 

4 munaa

2dl sokeria

- Vatkaa munat ja sokeri vaahdoksi. Lisää sekaan suklaarasvaseos.

0,5dl kaakaojauhetta

1,5dl jauhoja (Semperin Fin mix tai Sunnuntai vaalea gluteeniton jauhoseos, vehnäjauhoillakin onnistuu)

2tl leivinjauhetta

- Sekoita kuivat aineet ja siivilöi taikinaan. Sekoita varovasti.

1,25dl hedelmäsosetta (pilttipurkillinen) tai maustamatonta jogurttia

- Kääntele jogurtti/sose taikinan sekaan.

- Kaada taikina voideltuun ja jauhotettuun (käytän gluteenittomia kaurajauhoja, korppujauhotkin passaa) rengasvuokaan. 

- Paista 175 asteessa n.45min.

Juhlan aika tuntui menevän niin touhutessa, että en ole juuri kuviakaan ottanut koko joulusta. Muistoja kyllä jäi. ❤

Loppiaisen jälkeen arki alkoi todenteolla kun eskarilainenkin palasi koululle. Koululaisen vuosi alkoi jo heti uudenvuoden jälkeen. Mukava on ollut päästä jälleen tuttuihin arkirutiineihin kiinni. Tänäaamuna sekä pikkuväen, että äidin aamu alkoi muumeilla.

Taustapeilistä (jossa näette ihanat tahmatassun kädenjäljet) näkyy vähän myös uutta olohuonetta. Myllättiin loppuvuodesta koko alakerta uuteen järjestykseen. Siitä kuvia lisää myöhemmin.

Äidin muumit on kupissa. Oma äitini keräilee muumikuppeja ja muita juttuja. Sain häneltä syntymäpäivälahjaksi ihanan japanilaisen muumimukin. Siitä on hyvä juoda aamuteetä. :)

Kohta on blogin yksivuotissynttärit, sen kunniaksi aion pistää pienen arvonnan pystyyn! Mutta siitä lisää myöhemmin... ;)

Mukavaa perjantaita!